Folåsa Suomeen ja äkkiä!

Ruotsi on valovuoden mitan Suomea edellä älykkäässä sosiaalisessa toiminnassa. 

Folåsa on Ruotsin valtion (SiS, Statens institutionsstyrelse) ylläpitämä laitos, jonka pitkäaikaisosastoille otetaan 13 - 18-vuotiaita adoptoituja tyttöjä ja poikia. Suljettu akuuttiosasto on tarkoitettu 15 - 20-vuotiaiden häiriökäyttäytyvien ja päihteilevien poikien tilanteen arviointiin. Paikkoja kolmella osastolla on yhteensä 22.

Mitä lisäarvoa Folåsan malli toisi vaikeimmin oireilevien adoptoitujen lasten sijaishuoltoon? Mitä meiltä siis puuttuu, kun järjestelmäämme verrataan ruotsalaiseen? Puutelistasta tulee pitkä.

1) Henkilökunta on erikoiskoulutettu kohtaamaan adoptoitujen nuorten ongelmia, kuten kiintymyssuhdehäiriötä (RAD). Suora käännös SiS:n Folåsa-sivulta: Työskentely adoptoitujen nuorten kanssa asettaa erityisvaatimuksia, ja siksi jatkuva työnohjaus on välttämätöntä. Henkilökunnalle tarjotaan myös jatkuvaa koulutusta, joka on erityisesti suunnattu adoptoitujen ongelmiin.

2) Toiminnalla on selkeä teoreettinen viitekehys, mikä osoittaa asiantuntijalähtöisyyttä ja viestii luotettavuudesta. Akuuttiosasto sitoutuu ympäristöterapauttiseen näkemykseen, johon on yhdistetty kognitiivinen käyttäytymisterapia. Pitkäaikaisosastojen tärkein käyttöteoria on kiintymyssuhdeteoria, ja niillä hoitoa ohjaa terveyslähtöinen (salutogeneettinen) ajattelu.  

3) Käytänteet ovat vakiintuneet ja säännöllinen yhteistyö monelle taholle takaa toiminnan läpinäkyvyyden ja tavoitteisuuden.

4) Akuuttihoitojakso on ajallisesti rajattu, virikkeinen ja perhekeskeinen:

4.1 Kesto on rajattu eikä epämääräinen "katsotaan kuukauden päästä" -pituinen. Suljetun osaston akuuttijakso on rajattu kestämään maksimissaan kahdeksan viikkoa.
4.2 Toiminta on virikkeistä eikä vankilamaisen säilyttävää. Jo akuuttijaksolla pojille tarjotaan luovaa toimintaa (kuten maalausta), kuntosali, ajokorttiohjelman harjoittelua tietokoneella, moottorityöpaja, sosiaalisia harjoitteita, työtoimintaa, ART-ryhmä ja opettajajohtoista opetusta.
4.3 Perheen näkemys nuoresta on sisäänkirjoitettu viisiosaiseen perustoimintamalliin, jolla nuoren käyttäytyminen kartoitetaan ja tulevaisuuden tarpeet arvioidaan. Muut osalliset ovat akuuttiosaston psykologi, opettaja, sosionomi, sosiaalipedagogi, vapaa-ajanohjaajat ja lähihoitajat. Osastolla on valmiudet arvioida mm. nuoren päihteiden käytön riskiä tutkimuksellisesti testatuin arviointimenetelmin.

5) Pitkäaikaisosastoilla hoito on huippuammattilaisten ohjaamaa ja henkilökohtaistettua, ja niiden työmetodit ovat selkeät.

5.1 Molemmilla osastoilla on kokoaikainen psykologi. Tämä tarkoittaa yhtä kokopäiväistä psykologia seitsemää poikaa ja yhtä kokopäiväistä psykologia kahdeksaa tyttöä kohti.
5.2 Henkilökohtainen osastosuunnitelma tarkoittaa suunnitelmaa, jonka tekemiseen nuori osallistuu itse koko lähitiimin kanssa. Lähitiimiin kuuluu psykologi, yhteyshenkilö, perheterapeutti, opettaja tai työelämäohjaaja sekä osastonvastaava. Suunnitelmaa arvioidaan kuuden viikon välein nuoren, vanhempien, lähitiimin, koulun ja sijoittaneen sosiaalitoimen kesken "hoitokonferensseissa".
5.3 Vakiintuneina menetelminä käytetään ART-vihanhallintaryhmiä, Minun elämäni -kirjatyöskentelyä, draamaa ja (hiukan kiisteltyä) token economy -palkitsemismenetelmää. Kaikki menetelmät vaativat ohjaajilta lisäkoulutuksen.
5.4 Kaikille nuorille annetaan tukea omien biologisten juurien etsintään.
5.5 Perhetyössä korostuu avoimuus ja yhteisöllisyys. Kerran lukukaudessa kaikki perheet kutsutaan viettämään yhteistä perheviikonloppua Folåsaan. Vanhempien keskinäistä verkostoitumista ja tutustumista pidetään myönteisenä ja toivottavana asiana.

Listan loppuun on vielä lisättävä kaikkien näiden faktojen alta kuultava positiivinen ilmapiiri: adoptiolapsemme ovat panostusten ja innovaatioiden arvoisia! Heidän kanssaan on mukava työskennellä ja heihin kannattaa sijoittaa alan parhaiden ammattilaisten työpanos. Esimerkiksi innostuneesta ilmapiiristä käy vaikkapa Minun elämäni -kirjamenetelmä - sen ovat kehittäneet Folåsan omat työntekijät.

Miten kauan meidän pitää odottaa, että tämä kaikki saadaan siirrettyä Suomeen?

---
Terveyslähtöisestä hoidosta ja Folåsasta lisää:

Becker, Craig M., Glascoff, Mary Alice & Felts, W. Michael 2010. Salutogenesis 30 Years Later: Where do we go from here? - International Electronic Journal of Health Education, 2010; 13: 25 - 32.

Folåsa: http://www.stat-inst.se/vara-institutioner/sis-ungdomsvard-norr/sis-ungdomshem-folasa/sis-ungdomshem-folasa/

Nuoren huostaananto on praktinen ratkaisu

Ilahduin, kun HS 5.10.2012 otti esille adoptiolasten huostaanoton. Toimittaja aloitti kuitenkin tekstinsä ymmärtämättömästi leimatessaan huostaanoton ”epäonnistumiseksi”. Vaikkei sijoituspäätöksen pidäkään tulla helpoksi, olisi julkisessa keskustelussa pidettävä esillä useampia sävyjä.

Ruotsalaistutkimuksen mukaan adoptoiduilla lapsilla on 3–5-kertainen todennäköisyys päätyä sijaishuoltoon kymmenen ikävuoden jälkeen verrattuna samanlaisesta sosioekonomisesta taustasta tuleviin verrokkilapsiin. Näitä nuoria varten Ruotsissa on jopa oma sijoitusyksikkö, jossa tunnetaan adoptiotaustan aiheuttamat erityisongelmat, kuten RAD eli kiintymyssuhdehäiriö.

Jutussa kerrottiin Pelastakaa Lasten Kristiina Mattisen uskovan, että adoptionhakijoiden sensitiivisyyttä testaamalla selvittäisiin tulevaisuudessa vähemmillä huostaanotoilla. Mattinen unohtaa mainita, että sensitiivisyyden kumppaniksi tarvitaan assertiivisuus.

Huostaanannetun RAD-nuoren adoptioäitinä tiedän, että pelkällä sensitiivisyydellä ei aggressioita hoideta. Monivuotinen intensiivinen psykoterapia on osaltaan auttanut meitä ymmärtämään käytöshäiriöiden syitä ja ennakoimaan taaperona alkaneet aggressiokohtaukset kotona. Äiti ja isä eivät kuitenkaan voi kulkea koulussa ja harrastuksissa kasvavan lapsen mukana suojelemassa kriisitilanteilta. Jokainen paha väkivaltatilanne kodin ulkopuolella aiheuttaa viikkoja ja jopa kuukausia jatkuvan selvitysten, keskustelujen ja sovittelujen vyöryn, eikä niistä ilman rahaakaan selviä.

Lääkityksen tarve muuttuu lapsen kasvaessa koko ajan, ja noin puolentoista vuoden välein lääkityspaletti joudutaan uusimaan, mihin liittyy aina epätasapainoisia jaksoja. Viimeistään murrosikä myllertää varhaislapsuuden traumakokemukset uudelleen pintaan, ja jos aggressiivisuusongelma ei siihen mennessä ole asettunut, eivät kotikonstit pitkälle riitä.

Myös perheen muut lapset ansaitsevat osansa vanhempien huomiosta ja sensitiivisestä kohtelusta. Heillä on oikeus kasvaa kokematta sisaruksen taholta tulevaa järjetöntä väkivaltaa.

Nuoruusiän sijoitukset ovat muissakin kuin adoptioperheissä luonteeltaan enemmän huostaanantoja kuin -ottoja. Huostaanantoon ei tarvitse liittyä vanhempien alkoholismia, masennusta eikä edes epäsensitiivisyyttä. Kyseessä voi olla praktinen arjen uudelleenjärjestely, joka varmistaa sisarusten turvallisuuden. Kahdeksan tunnin vuoroja tekevät ammattilaiset pystyvät valvomaan väkivaltaista ja impulsiivista nuorta paremmin kuin työssäkäyvät vanhemmat, joiden on öisin nukuttava.

Tietysti olisi mukavinta antaa lapsi hoidettavaksi adoptioasiantuntemuksella varustettuun kodinomaiseen neuropsykiatriseen yksikköön, joka toimisi terveydenhuollon alaisena ilman huostaanottobyrokratiaa ja ilman temppuilua dialogiin kyvyttömän sosiaalitoimen kanssa. Tällaista mahdollisuutta ei adoptioperheillä Suomessa ole.

Huostassa asuvalle nuorelleni olemme edelleen tärkeimmät ihmiset maailmassa ja hän on edelleen meidän rakastettu lapsemme. Suurena voittona pidän sitä, että nuori ei ole katkeroitunut elämäänsä. Hänen elämänsä ei ole epäonnistunut – se on vasta alussa.